20-vuotias.

What have I learned in these 20 years of my life?

Life is a gift, every year we have is a gift, aging is not a bad thing. I'm not going to complain about that ever.
Happiness and health. Even tough you're not healthy, you can be happy, that's the most important thing, learn a way to be happy.
Sometimes it's okay to be selfish, I almost died because I didn't know that being selfish is okay and giving up on something is okay.
Never judge anyone. There is always a reason why something is happening.
Have a loving heart. Help people even when you know they cannot help you back.
Veganism. That's the best way to live my life.
And most importantly, be yourself. Don't be afraid to say what you are and what you want.
I'm a vegan and I can't understand (I'm not judging I just can't understand) why people eat animals. And I'm trying to life without plastic and unnecessary waste. Being natural is my thing and sharing that lifestyle to everyone.

Niin vaan kävi, että mun ikämittariin pyörähti elämäni toinen vuosikymmen. Tuntuu uskomattoman onnelliselta saada oikeus elää näin pitkään. Se ei ole ollut mulle mitenkään itsestään selvyys. Kolme kuukautta sitten en nähnyt tulevaisuudessani muun kuin mustan pimeän lopun. Vaikka kuinka yritin, en nähnyt muuta kuin tuon ison sillan ja lopun elämälleni. Itsemurhan.
Masennus on vaarallinen sairaus. Haluan tuoda rehellisyydelläni ulos sen, miten itsetuhoisuus ja masentuneisuus täytyy ottaa aina vakavasti. Olen todella onnellinen lähipiirini reagoinnista oireisiini. Epätoivolle ja masentuneisuudelle sokeutuu. Sitä ei edes muista mitä kaikkea upeaa tässä maailmassa on. 

Pahinta masennuksessa on tunnottomuus. Pahimmillani en enää tuntenut mitään, iloa, surua, pelkoa, onnellisuutta, haikeutta. Enkä enää edes ahdistusta, olin kuin haamu mieleltäni. Olin niin synkkä. En edes pelännyt kuolemaa tai itsemurhaa. Siksi olinkin pitkään osastolla. 

Kaikkien hoitajien ja lähipiirini tuki pelasti minut. Erityis kiitos isälleni ja Juhanille. He kävivät luonani päivittäin. Ilman heitä en varmasti olisi löytänyt tietä pois masennuksesta.

Nyt koen kaikki tunteet ja toivon elämästä ja tulevaisuudesta. Mä näen mihin aijon mennä. Tiedän mitä haluan. Elämä on oikeasti ihan kiva juttu!

Ihanaa kesää kaikille!

Älä häpeä sairauksiasi.

"Me and my pee bag. I don't know should I laugh or not. I'm not going to do this same mistake again.. last evening I was laying in my bed in so much pain and I couldn't walk. So I waited the whole night until 4 am and called the ambulance. 

Resolt of that I got this little guy next to me until next wednesday.

Well what did I learn.. If I cannot walk and can't pee for 8 hours I SHOULD GET HELP."

Kyllä, lisäsin tämän kuvan mun Instagram tilille @heidikorkalainen yllä olevan tekstin kera. Mua on mietityttänyt ja ärsyttänyt se miten olen hävennyt mun terveysongelmia ja pelkäsin masennuksesta kertomisesta saatika siitä, että mä kävelen viikon pissat mun kainalossa. Jo toistamiseen mulle tuli siis virtsaumpi ja tällä kertaa oltiinkin sitten sitä mieltä, että pidetään katetri viikon ajan. Vaikka mua ihan tosissaan pelottaa ja jännittää kertoa asioista avoimesti ja kulkea kyseisen pussin kanssa julkisesti, mä haluan rikkoa sitä muuria mikä saa minut pelkäämään ja varmasti monet muutkin ihmiset omien sairauksiensa kanssa. 

Mielestäni se on osa sitä rohkeutta olla aito itsensä. Se on osa itsensä kanssa sinut olemista. (heh, en osaa tuon paremmin muotoilla sitä tällä rakkaalla suomenkielellä..) Se, että minun täytyisi pelätä tai piilotella osaa itsessäni tai häpeäisin heikentynyttä toimintakykyäni, ei ole oikein. Myös mun kuten monen muunkin kroonisesti tai akuutisti sairaan ihmisen pitäisi uskaltaa ja saada sitä rohkeutta elää normaalia elämää niiden omien rajoitustensa mukaan. Moni uusi asia jännittää ainakin mua ihan mielettömästi. Esimerkiksi ensimmäisellä Body Balance tunnilla kerroin suoraan opettajalle oman historiani ja rajoitteeni eikä se ollut ongelma. Olisin voinut lähteä kesken pois, jättää liikkeitä tekemättä, mutta mun ei tarvinnut tehdä noista asioista mitään. Se jos mikä sai muhun itsevarmuutta. Omien rajojen rikkominen ja riskien otto kuuluu elämään. Mä kannustan teitä kaikkia menemään kohti teidän haaveita, vaikka se vaatisikin riskien ottoa. 

Ihanaaa lauantai päivää teille, me lähdetääni maanantaina Turkuun ja tullaan tiistaina kotiin asuntoesittelyn jälkeen. Moikka!

Onneksi elän vielä.