Näytetään tekstit, joissa on tunniste ambulanssi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ambulanssi. Näytä kaikki tekstit

11/23/2016

Pahin tapahtui

Nyt se tapahtui, nimittäin täysi romahdus. En ole koskaan ollut niin shokissa kuin sunnuntaina. Luottamus hoitohenkilökuntaan katkesi viimekerralla ollessani päivystyksessä. Kaikki alkoi siitä, kun saavuin ambulanssilla päivystykseen ja ensihoitajien antaessa raporttia tapahtui jo ensimmäinen virhe, kipulääkitykseni määrä kerrottiin yli puolta vahvempana kuin se todellisuudessa oli ollut. Lääkäri oli hyvin hämmentynyt niin suuresta kipulääkityksestä ja kyseenalaisti minua ja minun kipujani, mutta luotti kuitenkin loppujen lopuksi minuun. Tässä kohtaa en vielä tajunnut asioiden menneen pieleen.

Olin Oper valvonnassa, kiinni valvontalaitteissa ja tiputuksessa. Tunsin oloni hyvin avuttomaksi ja orvoksi, minulta oli vaihdettu kaikki omat vaatteeni pois heti päästyäni päivystykseen. Minut oli kestokatetroitu sillä en kyennyt pissaamaan. Kyllä, aijon puhua nyt suoraan enkä peittele asioita. Katetrointi oli minulle niin iso asia ja tuntuu kuin se olisi vienyt palan yksityisyyttäni. Illemmalla valvonta oli melko tyhjä ja yövuoro oli jo saapunut töihin. Olin lähdössä osastolle ja satuin siis vahingossa kuulemaan, kun eräs hoitaja antoi minusta raportin tulevalle osastolleni. 


Puhelu oli niin hirveää kuunneltavaa. Hoitaja puhui minusta kuin idiootista, alentavaan sävyyn. Jokainen lause kuulosti ivalliselta ja hän kertoi vääriä tietoja. Antoi ymmärtää, että olen teeskentelijä ja lääkkeiden väärinkäyttäjä. Se tuntui niin pahalta. Minua ei ole ikinä nolattu ja nöyryytetty niin kuin silloin. Mahdollisesti kaikki valvonnassa kuulivat puhelun. Pahinta puhelussa oli loppu, kun hoitaja kertoi kestokatetristani. Hän syytti minua katetroinnista, ei suoranaisesti, mutta äänensävyä ja tiettyjä lauseita kuunnellessani se kuulosti tältä.. Minun oma vikani, kun sain kipulääkkeitä ja lihaksistoni oli niin jännittynyt etten kyennyt pissaamaan. Se kuulosti niin häpäisevältä. 

Kyseinen hoitaja vei minut osastolleni ja pidättelin itkua koko matkan. Matka oli nöyryyttävä. Halusin jo valvonnassa, kertoa kaikkien kuullen miten törkeästi hän teki. Kuitenkin mitä olisin hyötynyt hänen nolaamisestaan? En mitään. Olisin varmasti purskahtanut itkuun ja ollut kykenemätln puhumaan mitään. Halusin olla se viisaampi tässä tilanteessa ja selviydyin osastolle. Heti huoneeseeni päästyäni soitin Juhanille ja itkin niin paljon. En ole pitkään aikaan itkenyt niin voimakkaasti kuin silloin. Itkin itseni uneen. 


Tein eilen virallisen valituksen hoitajasta ja lähetin lääkärin sähköpostiin oikaisupyynnön lääkityksestä. Minulla ei todella ole voimavaroja tälläiseen. Tuntui siltä kuin minulta olisi viety ne viimeisetkin voimavarat. Luotto hoitohenkilökuntaan lähti. Minä pelkään pyytää mitään hoitajilta. Nyt onnekseni minulla on ollut ihanimmat hoitajat. Meneillään on ilmeisesti jokin projekti, jossa opiskelijoilla on täysi vastuu kahdesta huoneesta. Pakko sanoa, että olen saanut parasta hoito koskaan. Siis nämä opiskelijat ovat puolueettomia eivätkä kyseenalaista minua tai kipuani. Kiitos heille.




11/19/2016

Kun menetät hallinnan.

Niin on tapahtunut minulle. Olen menettänyt hallinnan elämästäni. Tuntuu kuin elämäni olisi saippua josta en saa otetta. Se vain luisuu käsistäni enkä hallitse sitä. Olen kuin nukke. Minua viedään, minun oireeni eivät anna yhtään armoa. Olen kotona, pian olenkin jo ambulanssissa. Ja taas Akuutissa. Kotiuduttuani makaan vain sängyssä, minuun sattuu, enkä kykene tekemään mitään. Pian taas kipu käy hallitsemattomaksi, sykkeeni, ja verenpaineeni nousee. Tilanne rikkoi taas rajan. Kivun siedon. Jälleen voimaton soitto hätäkeskukseen. Ambulanssi, lisäapu, kipulääkkeet ja kivulias siirto sairaalaan. Ollaan taas aloitus pisteessä. Vastahan minä kävelin jo 40 minuuttia. Mihin kaikki hävisi. 

Kroonista kipua on vaikea hoitaa, se on turhauttavaa hoitohenkilökunnalle sekä lääkäreille. Potilaalle se on äärimmäisen kivuliasta. Olen syytön omaan tilanteeseeni ja jos vain olisi mahdollista niin minuun ei sattuisi. Sairaalassa ollessani koen usein vähättelyä ja kyseenalaistamista. Haluan antaa viestin hoitajille. Me kipukroonikot, hermokivusta kärsivät kestämme kipua 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa. Me emme odota kivuttomuutta, mutta odotamme siedettävää oloa. En ikinä pyydä lääkettä siinä mielessä, että minusta tulisi kivuton, sillä tiedän ettei se ole mahdollista. Pahinta, mitä hoitohenkilökunnalta voi saada kipujen ollessa pahimmillaan, on kyseenalaistus ja vähättely. Joten pyydän, vaikka emme ehkä ulospäin näytä kivuliailta, niin sitä me olemme. Olen oppinut sietämään kipua hyvin pitkälle ja vasta sen mentyä sietämättömäksi, näytän sen. Tästä syystä on äärimmäisen raskasta henkisesti saada kyseenalaistusta, sillä taistelen kokoajan pääni sisällä jaksaakseni kivun kanssa.