Puhelimesta 3

1. Iskä osti meille uuden auton, kun tosissaan kakkosautona toimi ennen ikivanha mercedeksen Vito 112, pakettiauto. Se toimi mainiosti ikäänsä nähden, mutta enää minä eikä äiti haluttu ajaa kyseistä autoa eikä enää iskäkään loppuvaiheessa.
2. Räpsäsin ihan vaan vahingossa melko kivan kuvan! Päätin nyt jakaa sen teillekin.

1. Suosikki paita. Mulla on ollut painon aknssa ongelmia, kun olen vaan laihtunut ja laihtunut, ruokavaliosta huolimassa. Tässä ehkä pienimmässä kunnossa. 

2. Pääsin jo aika hyvään kuntoon! Takaisin jalkojeni päälle ja kävelemään, Se tosin kesti vain hetken.

3. Oltiin meidän ystävillä maaseudulla yötä ja vietiin heidän lapselleen Legopaketti. Juhani oli ihan elementissään Legojen ja lapsen kanssa.

1. Yleensä tilanne ennen ambulanssia näyttää tältä, nyt tosin oli jäänyt urheilurintsikat vain päälle. Tilanne eteni tosi nopeasti, rojahdin vain sängylle. Naps vain ja sietämätön kipu selässä.

2. Juhani oli oli Paavolan pelastusasemalla ambulanssissa harjoittelussa ja pääsin nyt kyseisen auton kyytiin. Harmi ettei Juhanin ohjaaja sattunut olemaan vuorossa.

3. En voinut kovin hyvin.

1. Ja taas. Ensihoitajat eivät meinanneet löytää suonta kipulääkitykseen. Kolmannella se kuitenkin meni. Mulla tuppaavat suonet karkaamaan, kun iskee voimakas kipu päälle. Eikä tietysti urheiluttomuus helpota asiaa.

2. Juhani on vaan niin ihana ja upea, kun jaksaa aina tsempata ja olla monta tuntia osasatolla seuranani.

3. "Coffee, tsat's all I need" Osastolla, kun ei saa päiväkahvia. Onneksi yleensä aina, joku ystävä tai sukulainen vei mut kahvittelemaan.

1. Emma, maailman ihanin ihminen. Oikeasti, miten voi olla, että löytää niin viisaan ihmisen ja vielä ystäväkseen. Rakastan!
2. Katselin aina osastolla ollessa auringon nousun ja laskun. Niin kauniit maisemat!
3. Kotiin, aivan rapakunnossa. En pystynyt tekemään mitään ilman hoitajia. Onneksi on Juhani. Mun kotiin lähdöstä oltiin niin montaa mieltä. Kotiuttava lääkäri oli niin töskerä, etten kyennyt sanomaan mitään. Purskahdin itkuun heti lääkärin lähdettyä.

15 Kilon painon pudotus.

Vuoden 2016 aikana pudotin 15 kiloa, josta on (x) määrä tullut sairaala jakson aikana takaisin. No nyt eikun salaattia pöytään ja hiilareita alaspäin. Tuntuu kovin turhauttavalta rakastaa liikuntaa, mutta luonto tekee kaikkensa sen eteen etten voi liikkua. Ainoa liikunta tällä hetkellä on vain vatsalihastreeni ja reisilihaksia ylläpitävä jumppa. Tarkoituksena ylläpitää kävely lihaksia, kun liikun kepeillä tällähetkellä. Toivottavasti kuntoutuisin pian.

Miten pudotin 15 kiloa?

Itse en edes huomannut 10 kilon kohdalla pudotusta, kunnes astuin lääkärillä vaa'alle. Sen jälkeen onnistuin pudottamaan vielä 5 kiloa. Nyt kuitenkin uskon tämän 5 kilon tulleen takaisin ja lihasmassan muuttuneen tehokkaasti rasvaksi.
Ensinnäöiseksitin pois herkut. Aivan kaikki herkut, ensimmäiset viikon sokerittomana on aivan tuskaiset. Pikkuhiljaa sokerin himo on helpottanut ja tällähetkellä minun ei tee mieli mitään muuta kuin hedelmiä.
    Toiseksi otin pois punaisen lihan ja söin punaista lihaa ehkä kerran kuukaudessa, jos oli esimerkiksi ravintola illallinen. Punaisen lihan pois jättäminen voi tuntua isolta muutokselta ja haastavalta, mutta sitä se ei todella ole, kannattaa yrittää!
       Myöhemmin kesällä jätin valkoisen sokerin ja kanan eli syön nyt vain kalaa ja kasviksia. En pidä tätä niinkään dieettinä vaan elämäntapamuutoksena. Aloitin uuden elämän uuden ruokavalion kanssa, uudessa kodissa.
     Muut asiat joihin kiinnitän huomiota on annoskoot, ruokavälit. En voi millään painottaa niitä liikaa. Vaikka söisi terveellistä ruokaa mutta kolmen annoksen verran kerralla, niin ei todellakaan saavuta samaa hyötyä kuin normaalia pienemmällä annoskoolla. Jos ymmärrätte pointin? Kun iskee ruuan himo niin juon yleensä vettä tai otan suuhuni purkkaa ja koitan keksiä jotain muuta tekemistä.

Nyt oltuani sairaalassa muutaman viikon ja liikuntakyvytön niin olen saanut noin 5 kiloa takaisin ja tavoitteenani on pudottaa vielä 10 kiloa. Tänään aloitin siis diettini. Käytän lehdestä löytämääni pika starttia ensimmäisen kahden viikon ajan.
    Ruokavalion päivän energian saanti on noin 800kcal, josta tärkkelyspitoisia kasviksia 500-800g,
Proteiinia 100-200g kalaa tai kanaa, 2dl rasvatonta raejuustoa tai 1 dl rasvatonta rahkaa. Rasvaa noin 30g eli noin 2 rkl oliiviöljyä tai kourallinen pähkinöitä. Marjoja 1-2dl, ei hedelmiä. Viljaa 1-2 annosta. Nestettä 2-3 litraa. Seuraavassa postauksessa sitten vähän ruokapäiväkirjaa.

       

Henkinen kamppailu

Mielestäni liikuntakyvyttömyydessä tai liikuntakiellossa vaikeinta on henkinen sopeutuminen. Enkö saavutakkaan niitä minun tuloksiani koskaan? Mistä saan sen energian päivään, miten ylläpidän hyviä elämäntapojani nyt? Olen joutunut aloittamaan alusta niin monta kertaa, etten enää jaksa edes laskea. Pisin liikuntakieltoni on ollut 9 kuukautta. Se vaati pääkopalta niin paljon. Tosin tuolloin kävin töissä koulun lisäksi. Nyt tammikuussa, kun jouduin jättämään lukion kesken ei minulla ollut mitään. Olin edennyt talven aikana treeneissä aivan mielettömästi ja kuntoni oli kohentunut todella paljo. Liikuin jopa 7-9 kertaa viikossa. Se oli mahtavaa aikaa. Kunnes kaikki romahti eräiden treenien jälkeen.

Miten selvitä oman henkisen kamppailunsa kanssa? Olen kokenut parhaaksi puhua. Samoin ruokailua pidän kurissa niin paino ei pääse ainakaan nousemaan. Jatkossa pyrin jopa pudottamaan painoa vaikken treenaakkaan. Tällöin lihaserottuvuus paranee ja oloni siinä samassa. Palataan puhumiseen. Olen saanut purkaa ajatuksiani poikaystäväni kanssa, samoin isäni on tukenut minua paljon. Itkeminen helpottaa myös. Pyrin harrastamaan hyötyliikuntaa mahdollisimman paljon, kävelen rappuset, kävelen kauppaan ja tietysti lyhyet kävelylenkitkin ovat hyvästä. Myös suunnittelen treenejä ja kirjoitan niitä ylös, kun olen taas treeni kunnossa niin on helppo aloittaa.

Onko teille tapahtunut jotain yllättävää, mikä on estänyt treenaamisen? Miten te selviätte siitä?