Niin mä vaan tein, nimittäin kotiuduin. Ihan oikeasti. Jouduin sairaalaan lumisissa maisemissa muutaman asteen pakkasella. Minua todella harmitti jättää se kaunis valkoinen maa ja siirtyä sairaalaan neljän seinän sisälle, vaikka olin kipeä ja väsynyt. Kotiutuminen tuntui kuin juhlalta lumen sataessa maahan ja laskeutuessa hiuksilleni. Hengitin raikasta ilmaa syvälle keuhkoihini. Tämä oli se päivä jolloin minä kotiudun pysyvästi. Ainakin uskon niin.
Olin sairaalassa 5+6 päivää eli päivän vajaat kaksi viikkoa. Se tuntui kuukaudelta. Päivät pyörivät aina samalla kaavalla, herätys klo 7.30, jolloin tuotiin aamupala, tämän jälkeen aamupesut, lakanoiden vaihto, samaan aikaan otettiin verikokeita. Lääkärin kierto klo 9.00 Tämän jälkeen aikaa levätä ja lukea tms. Päivällinen klo 11.30 sitten taas levättiin tai nukuttiin klo 13.00 alkoi vierailuaika, jolloin Juhani yleensä tuli luokseni. klo 14.00 välipala, ja vierailu aika jatkuu. Klo 16.00 lounas ja lepoa. Klo 18.30 iltapala ja vierailuaika päättyy klo 19.00, tämän jälkeen huilia ja iltatoimet, klo 21-23 sitten nukkumaan. Jokapäivä näytti samalta tietysti tutkimuksia tai toimenpiteitä lukuunottamatta. Päiväni koostuivat youtubesta, neulomisesta ja lukemisesta. Tietysti Juhani vietti luonani aikaa monta tuntia, jolloin aika kulki kuin siivillä, kunnes tuli hyvästit ja kyyneleet.
Nyt onneksi makaan omalla sängyllä tyynyjen ympäröimänä. Tietokone sylissäni rauhallisen musiikin tahtiin kirjoitan tätä tekstiä ja mietin kuinka onnekas olen, kun voin viettää aikaa omassa kodissani Juhanin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti