Jouluaatto

Tämä on jo kolmas kerta, kun yritän kirjoittaa tätä tekstiä. En vain jotenkin osaa pukea tätä joulua sanoiksi. Edelliseen postaukseen palaten olen suunnattoman onnellinen. Katsellessani näitä kuvia näen vain sen kaiken lämmön ja rakkauden mikä tänä jouluna vallitsi.

Joulu oli monelta kantilta erityinen. Olin pystynyt olemaan kotona koko joulukuun, minä kävelin. mummi oli hyvässä kunnossa. Sain uuden perheen, uusia sukulaisia ja vihdoin mun koko perhe oli kotona. Me ei olla mun sisarusteni kanssa vietetty viime vuosina liian montaa joulua yhdessä, sillä veljeni asui Taiwanissa ja nyt Hollannissa. Nyt kuitenkin oltiin kaikki kotona. 

Näin myös uuden tavan viettää joulua Juhanin vanhempien luona ja ensimmäistä kertaa en ollut koko joulua mun perheeni kanssa. Mulle tärkeimmät asiat jouluna ovat joulukirkko ja koti. Nyt sain nauttia niistä molemmista. Kolmesta kodista.

Kaiken tämän sanasekamelskan jälkeen voin tiivistää joulun muutamaan sanaan. Perhe, koti, onni, rakkaus. Siinä kaikki. Ihanaa joulua ja hyvää uutta vuotta teille kaikille! 

Jouluista parhain.

Tämä joulu taitaa olla se kaikkien aikojen parhain ja siksi halusinkin ikuistaa joulun erityisen hyvin. Kuvattiin muunmuassa meidän päivä videolle sekä tietenkin näpsittiin kuvia. Se mikä joulussa ja elämässä on tärkeintä on oikeasti valjennut mulle tänä vuonna. Vietettyäni sairaalassa 5 viikkoa eli 35 yötä, olen herännyt siihen miten tärkeää se perheen ja ystävien tuki oikeasti on. 

Tänä jouluna oli erityistä se, että mun enoni, veljeni, veljen kumppani, siskoni, mummini, äitini ja isäni sekä tietenkin me Juhanin kanssa oltiin kaikki yhdessä. Tässä joulussa oli sitä erityistä lämpöä ja rakkautta, enemmäin kuin koskaan. Se miten meidän kemiat pelasivat yhteen ja pystyi rentoutumaan ja olemaan täysin oma itsensä oli ihanaa. Lisäksi vietimme jouluaatto illan Juhanin vanhempien, veljen ja mummin kanssa. 

Se lämmön ja rakkauden tunne on vieläkin mun sydämmessä. Eilen illalla vaan mietin, että tämä täytyy muistaa, tämä erityinen tunne. Vaikka olen kokenut paljon vastoinkäymisiä, niin olen myös erityisen onnekkaassa asemassa asuessani suomessa näin ihanien läheisten ympäröimänä. Kuvissa on mun sisko, äiti ja mummi. Meidän suvun kolme sukupolvea. Täynnä rakkautta.

Puhelimesta 4

Siitä mihin viime puhelimesta, postauksessa jäätiin niin nyt jatketaan. Matka jatkui sairaalasta pääsyn ja levon jälkeen kohti Vierumäkeä. Mun vuoden odotetuin juttu!

1. Sain mun tädiltä niin ihanan villapeiton, se toimi pyörätuolin kanssa tosi mainiosti, ei tullut ulkonas kylmä.

2. Kirjoitin Facebookkiin "Mun tavoite on juosta tällä radalla! 

Pitäkää kiinni teidän tavotteista sillä niin aijon minäkin. " Ja tätä mä myös tarkoitin.

1. Mun kotikaupunki. Helsinki. Rakastan niin Helsinkiä ja ilmapiiriä siellä.
2. Orton ei petä, jännityksestä onnellisesti kotiin, mä tulen vielä kuntoon. Se on saletti. Näin sanoi myös tohtori.

1. & 2. Ilman Juhania tämä kaikki olisi ollut ihan liian raskasta mulle. Suurin tukija tällä taipaleella. Rakastan Juhania niin paljon. 

1. & 2. Kuntoutus Vierumäen jälkeen alkoi hienosti, pystyin parhaimmillaan kävelemään 40 minuuttia. Oli niin mieletöntä päästä nauttimaan ulkoilusta tuollaisessa säässä.

1. Äiti oli tehnyt niin kauniin marjakakun iskälle.
2. Iskä omana itsenään, olen sanaton.
3. Alkoholitonta maljaa.

Mä olen ruennut tekemään käsitöitä ja paljon. Käytiin hakemassa kaikki jäljelle jääneet langat ja purettiin keskeneräiset työt.

1. Juhanin vanhemmilla mun jälkiruoka näytti tältä. En siis syö enää sokeroituja herkkuja vaan käytän luontaisia makeuttajia. Toi on vaan parasta!
2. Sorsat kävelyllä, reppanat nukkuivat yhdessä pikkuveskulla.

291116

Joulukortti talkoot.

Vuosittain tehdään mun äidin kanssa joulukortteja ja tälläkertaa rahtauduttiin tänne mun kotiini kaikkien askartelutarvikkeiden kanssa. Tämä perinne on ollut meillä jo mun ala-aste ajoista lähtien. Mun perheessä on paljon taiteellisuutta ja minultakin heräsi pieni maalari henkiin. Tänä vuonna mun joulukortti tarvikkeisiin kuului korttipohjat, akryylimaalit, kimalleliima ja pensselit. Niin yksinkertaisilla välineillä sain aikaan itselleni iloa ja toivottavasti korttien saajat ovat samaa mieltä.

Sittemmin maalasin myös mun ystävälle ylioppilaskortin. Harmittaa etten ottanut kuvaa siitä, sillä olin todella iloinen, että sain siihen tuotua mun omaa juttuani, jos ymmärrätte. Kortti näytti minulta, minun antamaltani. Oletteko käyneet monissa juhlissa tänävuonna?

Talven lämmittäjä.

Tämä ihana hartiahuivi tai jotkut kutsuvat sitä nimellä kimono tai poncho. En oikein tiedä miksi sitä kutsua. Ostin alunperin kyseisen huivin pyörätuolia varten, mutta sitten huomasinkin sen monikäyttöisyyden. Käytännössä huivin voi heittää takin päälle, ohuemman paidan päälle, kotona harteille tai pyörätuoliin. Täydellinen ja monikäyttöinen. Tuntuu, että olen törmännyt niin moniin erilaisiin hartiahuiveihin nyt talven tullessa. Kuitenkin omani on osottautunut melkoiseksi löydöksi Glitterin tarjonnasta. 

Huulipuna kuvissa on Nyxin mattahuulipuna sävyssä MLS29. Käytin huulipunaa nyt ensimmäistä kertaa ilman rajauskynää ja tykkäsin todella, huulet eivät pompsahda niin esiin kuin kynän kanssa. Tuntuu hauskalta puhua meikkaamisesta, kun edellisen kerran meikkasin ehkä syyskuussa. Mä vaan tykkään meikata ja välillä se on ihan kivaa mielen virkistämistä sairastelun keskelle. 

Paita: Lindex, Huivi: Glitter, Housut: Lindex