Siitä mihin viime puhelimesta, postauksessa jäätiin niin nyt jatketaan. Matka jatkui sairaalasta pääsyn ja levon jälkeen kohti Vierumäkeä. Mun vuoden odotetuin juttu!
1. Sain mun tädiltä niin ihanan villapeiton, se toimi pyörätuolin kanssa tosi mainiosti, ei tullut ulkonas kylmä.
2. Kirjoitin Facebookkiin "Mun tavoite on juosta tällä radalla!
Pitäkää kiinni teidän tavotteista sillä niin aijon minäkin. " Ja tätä mä myös tarkoitin.
1. Mun kotikaupunki. Helsinki. Rakastan niin Helsinkiä ja ilmapiiriä siellä.
2. Orton ei petä, jännityksestä onnellisesti kotiin, mä tulen vielä kuntoon. Se on saletti. Näin sanoi myös tohtori.
1. & 2. Ilman Juhania tämä kaikki olisi ollut ihan liian raskasta mulle. Suurin tukija tällä taipaleella. Rakastan Juhania niin paljon.
1. & 2. Kuntoutus Vierumäen jälkeen alkoi hienosti, pystyin parhaimmillaan kävelemään 40 minuuttia. Oli niin mieletöntä päästä nauttimaan ulkoilusta tuollaisessa säässä.
1. Äiti oli tehnyt niin kauniin marjakakun iskälle.
2. Iskä omana itsenään, olen sanaton.
3. Alkoholitonta maljaa.
Mä olen ruennut tekemään käsitöitä ja paljon. Käytiin hakemassa kaikki jäljelle jääneet langat ja purettiin keskeneräiset työt.
1. Juhanin vanhemmilla mun jälkiruoka näytti tältä. En siis syö enää sokeroituja herkkuja vaan käytän luontaisia makeuttajia. Toi on vaan parasta!
2. Sorsat kävelyllä, reppanat nukkuivat yhdessä pikkuveskulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti