11/23/2016

Pahin tapahtui

Nyt se tapahtui, nimittäin täysi romahdus. En ole koskaan ollut niin shokissa kuin sunnuntaina. Luottamus hoitohenkilökuntaan katkesi viimekerralla ollessani päivystyksessä. Kaikki alkoi siitä, kun saavuin ambulanssilla päivystykseen ja ensihoitajien antaessa raporttia tapahtui jo ensimmäinen virhe, kipulääkitykseni määrä kerrottiin yli puolta vahvempana kuin se todellisuudessa oli ollut. Lääkäri oli hyvin hämmentynyt niin suuresta kipulääkityksestä ja kyseenalaisti minua ja minun kipujani, mutta luotti kuitenkin loppujen lopuksi minuun. Tässä kohtaa en vielä tajunnut asioiden menneen pieleen.

Olin Oper valvonnassa, kiinni valvontalaitteissa ja tiputuksessa. Tunsin oloni hyvin avuttomaksi ja orvoksi, minulta oli vaihdettu kaikki omat vaatteeni pois heti päästyäni päivystykseen. Minut oli kestokatetroitu sillä en kyennyt pissaamaan. Kyllä, aijon puhua nyt suoraan enkä peittele asioita. Katetrointi oli minulle niin iso asia ja tuntuu kuin se olisi vienyt palan yksityisyyttäni. Illemmalla valvonta oli melko tyhjä ja yövuoro oli jo saapunut töihin. Olin lähdössä osastolle ja satuin siis vahingossa kuulemaan, kun eräs hoitaja antoi minusta raportin tulevalle osastolleni. 


Puhelu oli niin hirveää kuunneltavaa. Hoitaja puhui minusta kuin idiootista, alentavaan sävyyn. Jokainen lause kuulosti ivalliselta ja hän kertoi vääriä tietoja. Antoi ymmärtää, että olen teeskentelijä ja lääkkeiden väärinkäyttäjä. Se tuntui niin pahalta. Minua ei ole ikinä nolattu ja nöyryytetty niin kuin silloin. Mahdollisesti kaikki valvonnassa kuulivat puhelun. Pahinta puhelussa oli loppu, kun hoitaja kertoi kestokatetristani. Hän syytti minua katetroinnista, ei suoranaisesti, mutta äänensävyä ja tiettyjä lauseita kuunnellessani se kuulosti tältä.. Minun oma vikani, kun sain kipulääkkeitä ja lihaksistoni oli niin jännittynyt etten kyennyt pissaamaan. Se kuulosti niin häpäisevältä. 

Kyseinen hoitaja vei minut osastolleni ja pidättelin itkua koko matkan. Matka oli nöyryyttävä. Halusin jo valvonnassa, kertoa kaikkien kuullen miten törkeästi hän teki. Kuitenkin mitä olisin hyötynyt hänen nolaamisestaan? En mitään. Olisin varmasti purskahtanut itkuun ja ollut kykenemätln puhumaan mitään. Halusin olla se viisaampi tässä tilanteessa ja selviydyin osastolle. Heti huoneeseeni päästyäni soitin Juhanille ja itkin niin paljon. En ole pitkään aikaan itkenyt niin voimakkaasti kuin silloin. Itkin itseni uneen. 


Tein eilen virallisen valituksen hoitajasta ja lähetin lääkärin sähköpostiin oikaisupyynnön lääkityksestä. Minulla ei todella ole voimavaroja tälläiseen. Tuntui siltä kuin minulta olisi viety ne viimeisetkin voimavarat. Luotto hoitohenkilökuntaan lähti. Minä pelkään pyytää mitään hoitajilta. Nyt onnekseni minulla on ollut ihanimmat hoitajat. Meneillään on ilmeisesti jokin projekti, jossa opiskelijoilla on täysi vastuu kahdesta huoneesta. Pakko sanoa, että olen saanut parasta hoito koskaan. Siis nämä opiskelijat ovat puolueettomia eivätkä kyseenalaista minua tai kipuani. Kiitos heille.




10 kommenttia:

  1. Voih ei siis oikeasti! Tuli niin surullinen ja järkyttynyt olo sun puolesta. Kuulostaa aivan järjettömän törkeältä, mitä oot joutunut kokemaan, eikä varmasti vain kuulosta. Onneksi oot kuitenkin saanut myös hyvää hoitoa. Toivottavasti et enää joutuisi kohtaamaan aliarviointia ja vähättelyä. Voimahali täältä ja hurjasti tsemppiä! <3 Ja arvostan rohkeuttasi puhua avoimesti! Oot supernainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kiitos, jokaisella kommentilla minkä saan on niin suuri merkitys mun jaksamiseen. Ihanaa nähdä sitten messuilla! Ihanaa syksyä sulle!❤️

      Poista
  2. Moikka! Ihan kamalaa, mitä olet joutunut kokemaan :( kyllä oot ollu vahva! 💜 Olen sairaanhoitaja-opiskelija ja teen opinnäytetyötä joka koskee opiskelijoita hoitotyössä ja sulla näyttää olevan ensikäden kokemusta opiskelijoiden osallistumisesta hoitotyöhön niin olisitko jaksanut kertoa mulle tarkemmin/vastata muutamaan kysymykseen vaikka spostilla? Laita viestiä jos kiinnostaa: annikamaria.lindstedt@gmail.com

    VastaaPoista
  3. Ihan kauheeta.. Varmaan tosi inhottava kokemus.. Tulee vaan mieleen että toisilla ihmisillä on semmonen tapa puhua syyllistävästi ja inhottavasti, vaikka ei tarkottaistaan sitä. Tietysti hoitoalan ihmisenä pitäis osata laittaa se oma huono tyyli lokeroon ja ajatella itteensä hoitotyön ammttilaisena kun töihin tulee. -.-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä.. yleensä mäkin ymmärrän ihmisiä ja pyrin katsomaan asiaa heidän näkökulmastaan, mutta nyt en pystynyt.

      Poista
  4. Itse sairaanhoitajana minua ahdistaa olla potilas. Se että olen nähnyt ja kuullut monen hoitajan käyttäytyvän epäasiallisesti ei helpota potilaana oloa..samoin kun lukee omia hoitokertomuksiaan ja huomaa kuinka paljon virheellistä tietoa niissä on! Tekee sitten ainakin tuplatyön itse hoitajana ja varmistaa aina potilaalta asioiden oikeellisuuden. Monia asioita on potilaana raskasta alata korjaamaan jälkikäteen. Tärkeä kirjoitus sinulta, kiitos siitä! Tsemppiä sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, seurustelen valmistuvan sairaanhoitajan kanssa ja hän myös puhuu siitä miten aikoo toimia itse työelämässä ja toivoo ettei ikinä aiheuttaisi mitään vastaavaa. Mutta hei on paljon hyvää kun pahaakin. Seuraav teksti koskee mitä kaikkea hyvää on tapahtunut.
      Kiitos kommentista ja tsempeistä!

      Poista
  5. Järkyttävää kohtelua! Hienosti selvisin noin kamalasta tilanteesta. Just luin iltalehdestäki jonku jutun, jossa potilasta oli kohdeltu ala-arvoisesti. Toivottavasti voit jo paremmin. Tsemppiä! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, täytyy etsiä toi artikkeli! Parempaan päin jo menossa :)

      Poista